“Kymmenen pitkää vuotta sitten muuan noita taikoi minut sammakoksi,
mutta tyttärenne nai minut ja vei minut ja särki lumouksen.”
Tässä satukokoelmassa prinsessatarinat heräävät eloon. Kirjasta
löytyvät kaikki rakastetut kertomukset Lumikkiin, ja sadunystävien iloksi
mukana on myös lukuisia harvinaisempia helmiä. Kirjan on suomentanut Marja-Leena
Mikkola ja se on ilmestynyt 2003.
Tämä satukokoelma oli minun makuuni: positiivisia ja iloisia
satuja, onnellisine loppuineen, mutta kuitenkin opetuksien kera. Kirjan
saduista valitsin tarkempaan tarkasteluun tarinan Sammakko kaivolla. Tässä kuvakertomuksessa
tekstiä oli kuvia enemmän, joten lapsen täytyy olla tarkkaavaisempi pysyessään
juonessa mukana. Kuvat ovat mielestäni hyvä lisä herättämään lukijan
mielikuvituksen ja havainnollistamaan tarinoita. Teksti oli helppolukuista ja
nykykielellä kirjoitettua, joten sitä ääneen lukiessa pystyy hyvin eläytymään
ja painottamaan sanoja.
Tämän satukokoelman sadut miellyttävät varmasti monia
tyttöjä, sillä ne ovat herttaisia ja päähenkilöinä seikkailevat tytöt ja
prinsessat. Pojille kirja on ehkä liian hempeilevä, mutta perinteisiä satuja on
hyvä tehdä tutuiksi myös pojille, kertoi ne prinsessoista tai ei. Tämän
kokoelman satuja voi lukea lapsille heti, kun he jaksavat keskittyä hetkisenkin
pidempään. Myös iltasatuina nämä tarinat toimivat varmasti hyvin, lapsi voi
nukahtaa hymy huulilla ja jatkaa satuja omassa unimaailmassaan.
Sammakko kaivolla oli mielestäni jopa humoristinen,
hymähtelin ääneen ja vaikka osasinkin odottaa, mitä lopussa tapahtuu, niin
silti mielenkiinnolla odotin seuraavaa sivunkääntöä. Kuvat sopivat tekstiin
hyvin, ne näyttivät pastelliliituväreillä tehdyiltä ja epätarkkarajaisilta,
juuri minun makuuni. Joka aukeamalla ei välttämättä edes ollut isoa kuvaa, se
saattoi olla vain pieni tarinaan ykstyiskohtaisesti liittyvä esine tai asia,
jollain sivulla saattoi taas olla suurempi kuva liittyen juoneen
kokonaisuudessaan. Voikin olla, että saatan tarkastella kokoelman muitakin
satuja hieman lähemmin, jos ne tarjoavat yhtä mukavan lukukokemuksen kuin
Sammakko kaivolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti