”Sataa ja tuulee, mitä tuosta,
aurinko pilven takana makaa.
Auringonkukat ilosilmät
ilonsa mulle jakaa.”
Tunnetun sadunkertojan, Marjatta Kurenniemen, 1995
ilmestynyt Kolme kissimissiä on kuvitettu runokirja lapsille ja miksei vanhemmillekin.
Hauskasti otsikoidut runot käsittelevät soljuvasti eri aihepiirejä aina kanan
huonosta unenlaadusta Antin ja Annan koulussa oppimiseen. Markus Majaluoman
käsialaa olevat humoristiset kuvat on linkitetty jokaiseen runoon
yksilöllisesti ja niistä voikin etsiä mahdollisia yksityiskohtia.
Tässä kirjassa runot eivät noudata tiettyä linjaa, vaan
jokainen runo on omalaatuisensa. Osassa runoissa on rimmaavia alku- tai
loppusointuja, mutta osa etenee taas klassisemmin, alusta loppuun
mietiskelevään sävyyn. Osassa on useita säkeistöjä ja osassa vain pari
virkettä. Mitä johtopäätöksiä tästä sitten voi tehdä? Ainakin runoja on
monipuolisesti monelle lukijalle. Tunnelma kirjassa on alusta loppuun keveä ja
rento, hyväntuulinen. Huvittavat kuvat lisäävät tunnelmaa mukavasti.
Miestiskelevänä ja syvällisesti ajattelevana lukijana Kolme
kissimissiä oli ehkä hieman liian kepeää luettavaa, mutta lapsille lukiessa ja
tekstiin eläytessä mielipiteeni voisi olla toinen. Runoista kuitenkin huomaa,
että Kurenniemi on kirjoittaessaan hyvin ammattimainen ja osaava, mutta ehkä
hänen kirjoituksensa sävy ei sitten tee kaikkiin niin suurta vaikutusta.
Luulen, että pitäisi tutustua hänen muihin tuotantoihin, jotta voisin muodostaa
hänen tekstilajistaan kunnon mielipiteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti