Nuotio, E. – Älä ankka aivasta, Lintupojan lorukirja

”Kaduilla lintujen kaupungin törmäät varmasti tuttuihin. Tätä pikkuruista elämää täällä räpytellen eletään.”

Eppu Nuotion Älä ankka aivasta, lintupojan lorukirja on vuonna 1995 ilmestynyt kuvitettu lorukirja lapsille. Kirjan loruissa ja kuvissa päähenkilöinä toimivat eri lintulajit, kuten harakka, kotka, naakka, tiira, lokki ja metso.

Loruja lukiessa huomasi heti, että jokainen loru rimmasi samalla tavalla. Lähes jokainen loru koostui kahdesta pidemmästä virkkeestä, jossa oli keskenään rimmaavia sanapareja, joka teki lukemisesta mielekästä. Luin kirjan tarkoituksella ääneen, jotta pystyin huomaamaan rimmaavat kohdat paremmin ja kiinnittämään huomiota eri sanojen painotuksiin. Välillä jopa huomasin naurahtavani ääneen loruille, sillä ne olivat oikeasti suhteellisen nerokkaita, vaikka kirja onkin lapsille suunnattu. Lorut kertoivat oikeasta elämästä, mutta tässä linnut toimivat tarinan kertojan muodossa. Loruissa käy ilmi, että perheenäidillä on rankkaa, kun lapset eivät syö kotiruokaa, yksi on turhamainen ja lakkailee kyntensä kuudesti, yksi jättää kosijansa kuin nallin kalliolle – aivan kuten elämässä oikeasti tapahtuu! Mielestäni lorut ovat kuin pieniä viestejä lapsille, jotka pitää osata lukea rivien välistä. Tietenkään pienemmät lapset eivät ymmärrä asiayhteyksiä täsmälleen niin kuin ne on tarkoitettu ja he varmasti hihittelevät loruille, mutta luulen, että jo eskarit ja kouluikäiset osaavat jo miettiä asiayhteyksiä tarkemmin.

Mielestäni kirja ei ole millään tavalla sukupuoleen sidoksissa, vaan sopii iästä ja sukupuolesta riippumatta monelle, jopa vanhemmallekin lukijalle, ainakin minut lorut saivat hyvälle tuulelle ja hymähtelemään. Pidin kuvituksista, sillä ne oli tehty yhteensopiviksi lorujen kanssa ja niistä saattoi löytää pieniä yksityiskohtia. Kuitenkin kuvat olivat hieman epätarkkoja, tavallaan keskeneräisen näköisiä, joka luo kirjaan rosoisuutta. Oli myös hauskaa, että nimenomaan linnut on otettu loruihin päärooliin, tavallaan elämään ihmisen elämää, tavallista arkea. Lähes joka lorussa oli uusi lintulaji, josta saa jo varmasti keskustelunaihetta lapsien kanssa, voidaan esimerkiksi tutustua eri lintulajeihin kuvia katselemalla ja pohtimalla millaisissa paikoissa kukin lintu asuu, sillä lorujen ympäristö ei ole lintujen oikea asuinympäristö, vaan ihmisten. Loruissa osattiin käsitellä myös negatiivisia tunteita hyväntuulisesti, joka oli mielestäni hyvä, koska aina kaiken ei tarvitse olla yhtä pumpulia ja kukkakeidasta.