” – Ja tyttö raapaisi kiireesti kaikki loput tulitikut. Hän tahtoi
pitää kiinni isoäidistä. Ja tulitikut valaisivat niin kirkkaasti, että oli
valoisampaa kuin kirkkaalla päivänvalolla.”
H.C. Andersenin klassikkoteoksiin lukeutuva vuonna 1983
ilmestynyt Pieni tulitikkutyttö on kaikessa yksinkertaisuudessaan liikuttava
lastenkirja. Kirjassa pieni tyttö yrittää vuoden viimeisenä päivänä myydä
tulitikkuja, jotta saisi hankittua perheelleen rahaa. Kukaan ei kuitenkaan osta
tikkuja ja tyttö joutuu lämmittelemään niiden valossa, jolloin hän kohtaa
hämmästyttäviä näkyjä.
Pieni tulitikkutyttö kuvaa sitä, miten pienen lapsen elämä
voi toisinaan olla vaikeaa ja epätasa-arvoista. Tyttö toivoo parempaa huomista
sytyttäessään tulitikkuja, kunnes viimeisten tikkujen valossa isoäiti saapuu
hakemaan tyttöä mukaansa taivaaseen – paikkaan, jossa tyttö saa vihdoinkin
levätä lämpimässä. Kirja antaa ajattelun aihetta ja herättää lapsissa varmasti
kysymyksiä. Kuoleman kohtaaminen kirjallisuuden kautta voi olla lapsille
helpommin ymmärrettävissä, kuin vain selitettäessä. Tässäkin kirjassa kuolema
kuvattiin kauniisti ja Bernadetten kuvittamat kauniit kirjan sivut lisäävät
kirjan tunnelmallisuutta. Tätäkin kirjaa soveltaisin 4-5-vuotiaasta ylöspäin,
lapsille, jotka ihmettelevät kuolemaa.
Mielestäni Pienen tulitikkutytön tarina kuvastaa elämän
kahtiajakoisuutta, jossa toisille on jaettu paremmat kortit. On surullista,
miten kukaan ei yön aikana huomaa tyttöä värjöttelemässä talon nurkalla. Kaltaisessamme
hyvinvointivaltiossa tyttö ei jäisi yksin, hänen ohi ei käveltäisi
pysähtymättä, näin ainakin haluan uskoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti