Grimms, M. & Arhipova, A. – Kultainen hanhi ja muita Grimmin satuja

” – Minäkin jouduin paljon kärsimään sinut saadakseni. Niinpä sinunkin oli kärsittävä minun vuokseni.”

1987 Suomeksi ilmestynyt satukokoelma Kultainen hanhi ja muita Grimmin satuja on valikoima satukirjallisuuden klassikoita, Grimmin veljesten kokoamia kansansatuja, joita on rakastettu jo sukupolvien ajan. Itse luin sadut Kaksitoista metsästäjää ja Kuusi palvelijaa, mutta niiden lisäksi kirja sisältää sadut Kultainen hanhi, Bremenin kaupunginsoittajat, Hanhityttö, Metsämökki ja Onnellinen Hannu.

Grimmin sadut ovat kertomuksia, joissa usein jokin opetus tai muu syvällisempi tarina. Lukija saattaa pitää tarinoita raakoina ja lapsille epäsopivina, eikä ihmekään, sillä alun perin sadut oli tarkoitettu aikuisille, mutta Grimmin veljekset muokkasivat niistä hyväksyttävämpiä lastenkirjallisuuteen. Aikuinen voikin löytää saduista erilaisia yhteiskunnallisia tai psykologisia piirteitä. Neuvostoliittolaisen Anastasia Arhipovan kuvittamat piirrokset liittyvät satuihin vahvasti ja elävöittävät tekstiä – Lapsi voi hyvin seurata kuvien kautta tarinaa, aikuisen lukiessa.

Kaksitoista metsästää ei ollut niin raaka tai synkkä kuten oletin, kuitenkin juoni oli hieman epäselvä, sillä lähes kaikki tarinan henkilöt oli nimetty kuninkaan pojiksi tai tytöiksi, jolloin jäi hieman epäselväksi kenestä oli milloinkin kyse. Tarinan päähenkilö joutui naimaan isänsä valitseman puolison, mutta hänen edellinen rakastettunsa naamioitui yhdessä 11 muun tytön kanssa metsästäjiksi päästäkseen lähelle kuninkasta ja takaisin hänen suosioonsa. Lopussa nuori kuningas valitsi ensimmäisen rakastettunsa ja hylkäsi isän valitseman puolison, kuitenkin tarinassa oli perinteinen loppu hyvin kaikki hyvin -asetelma.  Kuusi palvelijaa puolestaan olikin jo astetta raaempi tarina, jossa monet miehet yrittivät päästä kosimaan vanhan noitakuningattaren tytärtä. Ensin miesten piti kuitenkin suorittaa noidan määräämiä tehtäviä ja jos he epäonnistuivat, menettäisivät he henkensä. Eräs muuan kuninkaanpoika kuitenkin onnistui yhdessä kuuden palvelijansa kanssa voittamaan noidan ja saamaan tyttären. Tytärtä kuitenkin rankaistiin suorittamaan sikopaimenen tehtäviä kunnes voisi naida miehen, koska molempien kuuluisi oikeudenmukaisesti kärsiä.

Vaikka Grimmin sadut ovatkin maailmalla tunnettuja, niin jotenkin en silti itse niistä innostu. Tottakai satujen kuuluukin välillä olla hieman synkempiä, jopa pelottavia ja on hyvä, että niissä on opetuksia, mutta näissä saduissa opetukset näyttäytyvät turhan rajulla tavalla lapsille. Ei arkielämässäkään kukaan menetä henkeään rangaistukseksi tehdessään pieniä virheitä tai huonoja valintoja. Lapsille on hyvä opettaa, että väärin ei saa tehdä, mutta uhkailu ja vastaavat keinot, joita näissä saduissa käytetään, eivät mielestäni ole se oikea tie oppimiseen. Yleissivistyksen vuoksi kannattaa kuitenkin lukea Grimmin perinteisimpiä satuja kuten Lumikki ja Prinsessa Ruusunen, jotta lapset ymmärtävät, että saduistakin voi olla useita erilaisia versioita.

Näitä satuja en lukisi aivan pienimmille lapsille, mutta sopivaa ikää on kuitenkin vaikea määritellä. Sukupuoliriippuvaisia sadut eivät ole ja se on mielestäni hyvä. Ehkä huonosti käyttäytyville ja uhmakkaille lapsille satuja voisi lukea, mutta en haluaisi, että kirjaa luetaan niin sanotusti uhkailukeinona.