Jalonen, R. & Louhi, K. - Tyttö ja Naakkapuu

”Äiti puhuu uudesta alusta, minusta uusi alku kuulostaa vähän kummalliselta. Sen minä tiedän, että uusi alku toisi aina vain lisää muistoja.”

Riitta Jalosen kirjoittama, vuonna 2004 ilmestynyt, Tyttö ja Naakkapuu on liikuttava lastenkirja pienen tytön ajatuksista koskien isänsä kuolemaa. Kirja kuvaa keskittyneesti kouluikäisen tytön elämän käännekohtaa, rakkaan ihmisen kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Tyttö käsittelee isänsä menetystä juna-asemalla naakkapuun vierellä, kun äiti on ostamassa heille junalippuja uuden alun kohteeseen.

Kun luin ensimmäisenä kirjan takakannen, yllätyin, mistä kirja kertoo: painavia asioita lapsen näkökulmasta. Luin kirjan jälleen ääneen, jotta pääsisin kirjan tunnelmaan mukaan lukutekniikalla – liikutuin. Tyttö kertoo mielessään, mitä isän menetys hänelle merkitsee ja miten sen käytännössä tulee tytön ja äidin elämässä näkymään. Tyttö ymmärtää, että isän kanssa vietetyt hetket säilyvät muistoissa, eivätkä katoa minnekään ja isä seuraa äitiä ja tyttöä taivaalta, naakkojen lailla. Kirjan tunnelma välittyi minulle hyvin vahvasti, lähes tippalinssissä luin tekstiä. Kirjassa on osattu käsitellä kuolemaa suhteellisen positiivisella tavalla ja lämminhenkisesti, tyttö ajattelee ikäisekseen kypsästi ja osaa käsitellä tunteitaan, hän ymmärtää tapahtuneen ja hyväksyy sen. Kuolema aiheuttaa monelle lapselle ihmetystä ja paljon kysymyksiä, joten on hienoa, että siitä on kirjoitettu kirjoissa, jolloin lapsille voi puhua aiheesta tarinan muodossa.

Kristiina Louhi on osannut herättää kirjan tunnelman eloon kuvien muodossa. Herkät kuvat, maanläheisine väreineen sopivat tekstin kontekstiin hyvin. Useammissa kuvissa on jopa synkkiä ja tummia maisemia, jotka herättävät lukijankin ajattelemaan vakavammin, loppua kohden kuviin kuitenkin alkaa ilmestyä väriä ja iloa, uuden alun odotusta. Olen aina pitänyt niin sanotuista vanhan kansan kuvista, eli ei liian selkeitä linjoja eikä myöskään liian abstraktia. Kun kuvat ovat vähän huolettomammin tehty, saa lukija mielikuvituksellaan värittää kuvat loppuun. Louhi on onnistunut tässä hyvin. Koin kirjan aikana monia tunteita, ilosta suruun, ja jotain siltä väliltä. Mietin tarinaa myös omasta näkökulmasta, miten minä vastaavaa tilannetta käsittelisin. Tarinan tyttö käsittelee raskasta aihetta ikäisekseen kypsästi ja antaa ajattelun aihetta aikuiselle.

Olen iloinen, että valitsin juuri tämän kirjan, sillä se teki minuun vaikutuksen. Tyttö ja Naakkapuu on sovellettavissa monen ikäisille, asioista kiinnostuneille lapsille. Mielestäni kirja ei ole sukupuoleen sidonnainen, mutta voisin kuvitella, että tyttöjen on helpompi samaistua tarinaan, sillä päähenkilö on tyttö. Toisaalta, aikuinen voi tarinaa lukiessaan vaihtaa tytön roolin pojaksi jos kuuntelijana on poika, jos tämä parantaa lukukokemusta ja sen tuomaa elämystä. Kirja voisi olla sovellettavissa 5-vuotiaasta ylöspäin aina alakouluikäisille asti, lapsille, jotka kyselevät ja käsittelevät tunteita. Tämän kirjan lukeminen ei silti ainoastaan herätä vain lapsen ajatuksia, vaan myös aikuisen.